Finlaysonin palatsi palveli alkuaikoinaan Finlaysonin tehtaanjohtajan
asuntona ja tehtaan edustus- ja kokoustilana.  Palatsi on edelleen monien yritystilaisuuksien keskipiste ja 2000-luvun alun jälkeen myös perhejuhlien näyttämönä. Palatsi on entisöitiin perinteitä vaalien vuosituhannen alkupuolella.

finlaysonin palatsin historiaa

Kun Finlaysonin tehtaan vanha patruuna Wilhelm von Nottbeck kuoli vuonna 1890, kolme hänen Tampereella asuvaa poikaansa rakennuttivat itselleen omat valtakuntansa.

Aleksander Johan Ferdinand päätti purkaa lapsuudenkotinsa, isänsä 1840-luvun lopussa rakennuttaman kaksikerroksisen puutalon. Uudisrakennusta rakennettiin vuosikausia, ja viimein vuonna 1899 valmistui kaupunginarkkitehti Lambert Petterssonin piirtämä uusrenesanssityylinen palatsi.

Aleksander oli naimaton, äveriäs ja arvatenkin kunnianhimoinen, sillä vanhan kotitalon perustuksille ei mitä tahansa sopinut rakentaa. Isävainaan runsaan hehtaarin kokoiseksi rakennuttama puistokin päätettiin jättää muistoksi ajalta, jolloin Venäjän tsaari Aleksanteri I I keksi nimittää Nottbeckien puiston huvilaa linnaksi ja vaati katunumeron poistamista näinkin arvokkaalta rakennukselta.

Olihan tontti mitä arvokkainta ja keskeisintä Tamperetta. Venäjän imperaateissa Aleksanteri I oli visiitillään vuonna 1819 ihastunut koskenniskan kuohuihin ja vuotta myöhemmin myöntänyt skotlantilaissyntyiselle kveekarille James Finlaysonille erioikeudet tehtaan perustamiseksi.

Palatsiaan Aleksander ei juuri ehtinyt isännöidä. Graniittilinnan sisustusta oltiin hankkimassa ulkomailta, kun isäntä sairastui. Puolisen vuotta aiemmin oli Peter- veli menehtynyt umpisuolen tulehdukseen, ja nyt perhelääkäri kehotti Aleksanderia leikkaukseen. Tarina ei kerro, mikä 39-vuotiasta upporikasta vanhaa poikaa vaivasi – lasarettiin hän ei suostunut lähtemään. Vain hänen kuskinsa Hans Adler ja rakkaat koirat saivat olla patruunan luona viimeiset hetket. Kaksi päivää ennen jouluaattoa vuonna 1900 kuolema korjasi omansa.

Aleksanderin kuoltua palatsi oli jonkun aikaa tyhjillään, kunnes vuodesta 1904 talo otettiin Finlaysonin palkatun johtajan asunnoksi. Patruunien aika hiipui kuitenkin hiljalleen. Uuden vuosisadan alussa tehtaan toiminnassa oli mukana enää vain lielahdessa elellyt Wilhelm, ja kun Finlayson vuonna 1908 muuttui osakeyhtiöksi, aatelissuvun aika Tampereella alkoi olla ohi.

Tammerkosken rantapalatsista tuli vuosikymmeniksi Finlaysonin johtajien asunto. Ensin Palatsia asuttivat tehtaanisännöitsijät, sitten toimitusjohtajat – muun muassa vuorineuvokset Sadi Sandell ja Hjalmar von Wendt, joka uurasti pitkään puuvillatehtaan pääjohtajana vuosina 1917-47. Palatsin viimeinen asukas oli 1970- luvulla vuorineuvos Stig Hästö, silloinen toimitusjohtaja. Vuonna 1979 palatsista tehtiin yhtiön kokous-, koulutus- ja edustustila.

Ravintolakäyttöön rakennus ja sen pihapiiri tulivat 1980-luvun puolivälissä silloisen omistajan Tampereen kiinteistö Investin toimesta. Vuonna 2001 rakennus tonttineen siirtyi ravintoloitsija Keijo Olanderin omistukseen, jonka toimesta palatsi entisöitiin perinteitä vaalien.

Lähde: Korkki & Niemelä. Tutkimusmatkoja Tampereen taloihin